Pinkkiä ombrea

Mietin hetken tuota otsikkoa ja puntaroin nimeänkö sen tuoksi vai skittleksi. Ombre kai kynsilakkamaailmassa tarkoittaa suurin piirtein liukuvärjäystä ja skittle sitä, kun lakataan kaikki kynnet eri värisiksi. Nämä tämän päiväiset voinevat siis olla kummat vaan.

Tämä oli eka kerta suhteellisen pitkään aikaan, kun jaksoin panostaa kynsiin 10 minuuttia pidemmän ajan. Pohjalakat ovat kynsissä pikkusormesta eteenpäin: Opi: Wocka Wocka, Opi: Too hot pink to hold 'em, Essie: Status symbol, China Glaze: Dance Baby ja Color Club: Blushing rose (josta muuten tykkään sävynä aivan mielettömän paljon, jopa ehkä kaikista eniten koko kokoelmassani).

Leimasin jokaisen kynnen reunaan valkoisella Konadin leimauslakalla Bundle Monsterin laatasta BM-314 kiekurakuvion ja lopputuloksen kuorrutin vielä China Glazen Fairy dustilla, mikä on nimenomaan tuollainen hologrammisena välkkyvä kuorrutuslakka.

Olinpas ollut kiltti

Joulupukki muisti hurahtanutta kynsiharrastajaa! Mies lahjoitti minulle joulupukin välityksellä DRK:n molemmat puuttuvat laatat, B:n ja C:n!! Totta puhuen C-laatta ei ollut yllätys. Olin miehen kanssa yhdessä Cesarsshopin avoimien ovien päivänä liikenteessä ja ohjasin miehen ostamaan kyseisen laatan itselleni joululahjaksi. Sen sijaan B-laatta sai minut jouluaattona hämmästymään! En ollut paikalla maksutapahtumassa ja kuvittelin miehen ostaneen vain C-laatan, minkä olin ojentanut hänelle käteen :D.

Melkoisen ovelaa ;)

Lisäksi isä oli toimittanut joulutontulle toimitettavaksi kameran salaman, mitä pitäisi opetella käyttämään ja äiti Riikka Pulkkisen Vieras-romaanin, mihin en ole vielä ehtinyt koskea, koska viimeinen Fifty shades-kirja on vielä kesken.
Perinteisen "valkoisen kirjekuoren" sisällöllä ollaan suunniteltu käyvämme tänään ostamassa Ikeasta uudet paistinpannut ja lakanat.

Jouluaattona tv-uutisissa näytettiin taltiointia jonkun Eteläsuomalaisen koulun joulujuhlista. Siinä kolmasluokkalaiselta lapsikatraalta kysyttiin odotuksia, mitä joulupukin pussista toivon mukaan paljastuu. Ryhmän poika ilmoitti toivoneensa pukilta uutta lasiviilaa, koska edellinen oli tippunut lattialle ja mennyt rikki. Naistoimittaja ihmetteli, mitä ihmettä sinä sellaisella teet? Poika soittaa kitaraa ja tämän vuoksi kynnet oli syytä pitää lyhyinä. Noh, en itse taida ottaa kantaa siihen, millä keinoin itse 10-vuotiaana lyhensin kynsiäni.. En ainakaan muuten lasiviilalla! Joku, en muista kuka, tämän jälkeen samassa olohuoneessa istuva kysyi, omistanko mä lasiviilaa. Kapistus on ollut hankintalistalla jo pitkään, mutta jostain syystä aina jäänyt kaupan hyllyyn. Vastasin epämääräisesti jotain, että ei, mutta jossain vaiheessa odotan sellaisen ilmestyvän välineistööni, jonka jälkeen keskustelu siirtyi muihin aiheisiin.

Viime sunnuntaina työvuoroni loppuessa sain mieheltä viestin, että oli nukkunut päikkärinsä pommiin ja lähtee yövuoroon töihin vasta puoli kahdeltatoista, kun saavun autolla kotiin. Mies oli kotiin tultuani ovella jo ulkovaatteet päällä vastassa valmiina lähtemään, mutta ohjasi mut vielä keittiöön, mihin oli jättänyt yllätyksen tietokoneen viereen odottamaan!

Trindin lasiviila! Juuri oikeanlainen! Ai että, se mies osaa kyllä yllättää. Ja hemmotella pilalle <3.

Siskon kynnet

Meidän perheen sisaruksilla on yhä näin aikuisiälläkin tapana hankkia toisillemme jouluksi jotain pientä kivaa, kuten hyvin monilla muillakin sisaruksilla, olettaisin. Viime kuussa joulun alla siskoni kanssa soitellessani kysyin, olisiko mahdollisesti tarvetta jollekin tietylle pienelle. Vastaus oli perinteinen "no eeeei nyt tuu mieleen mitään", mutta keksi myöhemmin, että jos manikyyrin hälle tekisin, niin olis tosi kiva. En missään tapauksessa halunnut kutsua palvelusta joululahja-nimellä, mutta ilman muuta lupauduin hommaan.
Joulun pyhät tuntuivat luiskahtavan käsistä hurjaa vauhtia, eikä aikaa tuntunut piisaavan, mutta viimeisenä iltana ennen Vantaalle lähtöä käytiin miehen ja pikkuveljen kanssa ihastelemassa siskon perheen joulukuusta ja lasten saamia lahjoja ja otin lakkapullojen joululoma-collectionini mukaan.

Siskon kynsien malli on täysin erilainen, kuin allekirjoittaneella. Muoto on pitkä ja naisellinen; automaattisesti lähes täydelliseksi muotoutuva ja helposti pitkäksi kasvava *kade*. Nainen valitti kynsiensä huonoa kuntoa, itse silmäillessäni niitä, jouduin vain tuhahtamaan :D. Loraus käsirasvaa, niin olisin enemmän, kuin tyytyväinen, jos omistaisin samanlaiset.

Manikyyriin virallisesti kuuluisi kynsinauhojen hoidot ym., mutta eihän mulla ole tietotaitoa mistään muusta, kuin harrastelijalakkauksesta, skippasin sen manikyyrivaiheen vihellellen. Viilasin kynsien kärjet tasaisiksi ja siirryttiin miettimään lakkauksia.

Sisko halusi tietää, miten leimaus tapahtuu. Olin varannut mukaan Bundle Monsterin setin, sekä DRK-A-laatan. Kynsiin pohjaväriksi valikoitui China Glazen Romantique-kokoelmasta Adore-lakka, kiva metallihohtoinen petroolinsininen. Kokoelman lakat peittävät lähes poikkeuksetta kaikki ensimmäisellä kerroksella, joten pääsin siinäkin kohtaa melko helpolla. Leimakuvio valikoitui Bundle Monsterin laatasta BM-306. Kokeiltiin leimauslakaksi useita eri värejä, mutta koska Adore on melko tumma ja olin jättänyt varsinaiset Konadin leimauslakat kotiin, riittävää pigmenttitasoa ei meinannut oikein löytyä. Viimein pöydän ääressä istuva oma mieheni tarttui Opin Wocka Wocka-pulloon ja tarjosi sitä kokeiltavaksi ja kas, sehän toimi loistavasti. Valitettavasti välivaihekuvia ei tullut otettua ainoatakaan, mutta lopputulos näytti viimein tältä (pimeässä, puhelimella kuvattuna, jaiks):

Oli ensimmäinen kerta, kun lakkasin muiden, kuin mieheni kynsiä, tai omia. Kiitos Hanna! <3

Back to business

Kas, en ollutkaan lyönyt hanskoja vallan tiskiin ja lopettanut bloggarin uraani. Pidin lähes koko joulukuun taukoa ja tässä ollaan taas, entistä ehompana.

Joulu meni ihanasti kotikonnuilla Pohjanmaalla ja himo hakea töitä kotiseudulta kasvoi taas 10 potenssiin. Miehen piti kiitää tapaninpäivän illaksi jälleen töihin, joten vierailumme loppui siihen päivään. Haluttiin omaan kotiimmekin (tai no lähinnä mä halusin) vähän jouluhenkeä, joten kävimme kaatamassa kuusen Clas Ohlsonilta. Aika nätti veitikka se oli:

Tänään viimein vaan ei enää jaksanut kuusen roudaamista kylpyhuoneen ja olkkarin välillä (nelijalkaiset eivät oikein ymmärtäneet puun funktiota), ja kuusi sai lähtöpassit kellariin.

Uusi vuosi koitti tänään (oikeestiko, Sherlock?). Juhlistimme sitä miehen kanssa eilen mättämällä Amarillossa vatsamme täyteen t-luupihvejä ja punaviiniä (josta mies ei liiemmin vällännyt, joten mullehan pullo jäi juotavaksi lähes kokonaan... ai, pää!).
En muista, oonko koskaan tehnyt uuden vuoden lupausta, joka olisi pitänyt loppuun saakka, mutta onhan se kaunis ajatus, joten jälleen: Lupaan ja vannon pudottaa painostani 15kg kuluvan vuoden aikana. Noin.

Uuden vuoden kynsinä palvelivat yksinkertaisesti Opin Metallic 4 Life-lakalla kuorrutetut kynsimet. Laitoin lakan alle jälleen kaksi kerrosta folioliimaa, koska en vaan jaksa sitä glitterin hinkkaamista poistovaiheessa. Lakka on ihana, eikä todellakaan kaipaa päällensä mitään lisäkoristuksia.

Örkkimörkkiset

Viimeksi Nailsuppliessilta lakkoja tilatessani huomasin Orlyn myydyimmäksi lakaksi kyseisessä kaupassa violetin Fowl Playn. En voinut vastustaa kiusausta, vaan nappasin sen koriin. Kyseessä on violetti shimmerlakka, missä mukana pääosin oranssinväristä flakieta, sekä sinistä pientä glitteriä. Tältä väri näyttää siis tällä hetkellä pulloa päivänvalossa katsoessani. Muissa valaistuksessa flakiet hohtaa monissa muissakin väreissä, kuten vihreänä. Lakka vaati 3 ihan täyttä kerrosta peittääkseen hyvin. Flakielakat ovat melko harvinaisia ja erikoisuudellaan saattaa hyvinkin kerätä innokkaita faneja osakseen. Itse en oikein lämmennyt tälle. En tosin muutenkaan erityisesti rakasta violetteja lakkoja, eikä tässä mielestäni ole oikein mitään tavasta poikkeamaan saavaa.

Lakkasin kynnet toissapäivänä ja jaksoin katsella sävyä pelkilteen vuorokauden ajan. Eilen, kun mistään kynnestä ei ollut lohjennut palasia, päätin leimata päälle jotain kuvioita. Päädyin Cheekyn laattaan, missä mitä lie, hammaspeikkojen kuvia ja leimasin ne keltaisella Konadin lakalla violetin päälle. Yritin aluksi pinkkiä Konadin lakkaa, mutta sen pigmenttisyys ei riittänyt peittämään todella tummaa violettia.

Kullan kimallusta

Taannoin ilmestyneen Opin James Bond-aiheisen Skyfall-kokoelman supererikoislakka on aitoja 18 karaatin kultahippusia sisältävä The man with the golden gun-päällyslakka. Kyseessä on siis kirkas lakka, missä on lehtikultaa muruina seassa. Koostumuksestaan johtuen, putelin hinta oli hieman eri luokassa, kuin merkin normaalit lakat: Sokoksella muistaakseni 48€. Taannoin, muutama viikko sitten aloin puhua tuosta lakasta kotona; oletin mieheni tuhahtavan moiselle kalliille turhakkeelle, mutta yllätyksekseni lupautuikin välittömästi hankkimaan sen minulle! Mikä ihana, pilalle hemmotteleva, rakas mies ;). Ruokaostosreissumme kohdistuessa seuraavana päivänä Jumboon, kävimme tarkastamassa paikan Stockat ja Emotionin, mutta parhaaksi onneksi tuotetta ei ollut niissä myynnissä lainkaan. Kotiin päästyämme hokasin Brittiläisessä Beautybayssä olevan Black Friday, eli *kaikki* kaupan tuotteet olivat 20% alennuksessa. Hinnaksi lakalle jäi täten n. 28€. Näpy näpy, tilaus sinne ja tämän viikon tiistaina postinkantaja soitti ovikelloa ja toimitti kultasen perille.

Puoli vuotta sitten olisin pyöritellyt silmiäni ja naurahtanut kyseiselle tuotteelle, jatkaen sen jälkeen elämääni sitä sen enempää ajattelematta. Harrastus on todella saanut mut pauloihinsa..

Näissä The Man With The Golden Gun-lakka Don't 'Ya Just Love Opi-lakan päällä. Jälkimmäinen kuuluu Opin Hollanti-kokoelmaan.

Kahvikuppikuosia

Hui, ensimmäinen lähes viikon pituinen postaustauko! Veressäni lienee pieni ADHD-hippunen, mikä aiheuttaa suunnattoman innostuksen uutta harrastusta kohtaan lähes manian vallassa ja kun hippunen alkaa hajota, myös mania lievenee. Toivottavasti nyt ei käy siten, olen nimittäin todella innostunut edelleen kynsiharrastuksesta ja pikkuhiljaa saamassa kynsiänikin kuntoon rakennekynsien jäljiltä.

Hiljaisuuteen on vaikuttanut myös vahvasti uusi kirja, jonka ostin maanantaina: Fifty shades of grey (hih, pikkutuhmaa). Luen äärimmäisen vähän, oikeastaan kerran vuodessa yhden kirjan, minkä saan äidiltä joululahjaksi (mikä on muuten lähes poikkeuksetta hyvä, älä lopeta! :D), mutta sen ahmaisenkin sitten yleensä muutamassa päivässä. Näin kävi lähes 600-sivuisen uutuuteni kanssakin, päivät ovat kuluneet nenä kirjassa tiiviisti ja kaikki kirjan ulkopuolinen tekeminen on ollut vaikeata aloittaa. Kaunokirjallisuuden ystäville en voine tätä kirjaa suositella, mutta itseni kaltaisille, todella vähän lukeville lukukokemus on ollut nautinnollinen.

Lakkasin kynnet viimeksi maanantaina ja saamattomana sain kuvattua ne vasta tänään! :O Äärimmäisen ihmeissäni totesin kuitenkin lakkojen pysyneen kynsillä lohkeamattomana, paria kynnen kärkeä lukuunottamatta tähän saakka. Kynsien pohjalla on Essien valkoinen Blanc ja leimaukset on tehty Konadin mustalla lakalla DRK-A-laatasta, jota olen sen hullusta hypetyksestä huolimatta käyttänyt nolostuttavan vähän tähän mennessä. Cesarsshoppiin on saapunut muuten myyntiin myös DRK-B- ja DRK-C-laatat (JOULULAHJAVINKKI!). Lopputuloksesta tulee mieleen posliinisen kahvikupin kuosi. Olen todennäköisesti nähnyt joskus jossain Halpa-Hallissa vastaavanlaisia astioita.

Kirjasarjaa on ostettuna hyllyyn jo seuraavat kaksi osaa, joten saatan koukuttua niihin seuraaviksi päiviksi vastaavalla tavalla :D. Pahoittelen.

*nuuh*

Vähän jo lohjennut. Anteeksi laiskuuteni.