Mollisinfonia

Kysyin mieheltäni toissailtana, minkälaiset lakat laittaisin seuraavana päivänä kynsiin, oma ideavarasto kun sattui olemaan pois päältä. Tyrmättyäni aluksi miehen salama-kynsiehdotuksen, mies ehdotti maalattavaksi nuottien kuvia. No, mikäpä siinä, voihan tuota koittaa.

Lakkasin kynnet ensin kauttaaltaan valkoisiksi, jonka jälkeen tartuin pienimpään omistamaani pensseliin:

Maalasin kynsiin kahdet nuottiviivastot per kynsi mustalla lakalla ja sen jälkeen viivoille nuotit.

Huom. EN ottanut kuvia kynsistä tässä vaiheessa.

Olin lopputulokseen todellakin harvinaisen tyytyväinen. Kello kävi kolmea siinä vaiheessa ja täytyi lähteä koirien kanssa ulkoilemaan. Lakat oli vielä vähän pehmeät, joten jännitin, kuinka tulee käymään; tuhoanko lakkaukset kahden kiskovan koiran kanssa. En :).

Palasin ulkoa tyytyväisenä ja siirryin päällyslakkapullon kanssa sänkyyn (miksi, oi miksi?!) kuorruttamaan aikaansaannokseni. Eihän siinä hyvin käynyt. Onnistuin klonaamaan melkein täyden Orlyn lakkapullon paidalle ja housuille, toki sen jälkeen, kun olin saanut levitettyä lakan jo kaikille kynsille, ja pahemmilta vaurioilta välttyäkseni vaistoimaisesti yritin napata pullon vauhdista kiinni. Sillä seurauksella, että valkoisessa paidassa on nyt ikuisesti mustaa lakkaa ja mustissa housuissa valkoista. Ja ne kynnet! Ne kauniit, kerrankin tyytyväisyyttä aikaansaaneet kynnet, joihin olin varmasti tietämättäni säveltänyt nuottirivistöille kauneimman sinfonian ikinä, olivat pilalla. Osa kuitenkin selvisi lähes vaurioitta, joten lähdin lakkaussalonkiini pelastamaan sen, mitä pelastettavissa oli. En tiedä onko ihan yleistä, että kun asia menee pieleen ja tulee sotku, niin sillä sotkulla on taipumus exponentiaalisesti kasvaa ja pahentua. Varsinkin jos on jättänyt lounaan väliin...

Tällaiset niistä sitten loppuviimein tuli, enkä ole enää yhtään tyytyväinen. Vaikka söin päivällisen välissä.

Lakkoina Flormarin musta ja Mavalan valkoinen. Ja se helkutin Orlyn Glosser.