Farkkuja aikojen takaa

Mä en oo päässyt vielä ihan blogirytmiin uusien lakkausten kanssa (vrt. vuonna 2012 lakkasin kynnet joka päivä uudella tavalla) ja kynsillä on edelleen samat skottiruudut, mitkä toissapäivänä. Vaan eipä hätää, menneisyyden minä arvasi tilanteen koittavan ja otti kuvia arkistoihin odottamaan parempia päiviä ja nyt niiden aika alkaa olla käsillä.

Kicksissä myydään yhä edelleen Ciaten erilaisia kausilahjapakkauksia. Viime aikoina näkemäni paketti sisältää kuivattuja kukkia ja joitain pastellisävyisiä minilakkoja. Pari vuotta sitten tarjolla oli tällaisia hauskoja farkkuimitaatiopaketteja, missä tuli mukana farkunsininen lakka, erilaisia farkunniittejä ja päällitikkausta muistuttavia vesisiirtokuvia.

Ciaten lakka mikä tuli paketissa oli täysikokonen ja nimeltään Regatta. Jos jossain tulet törmänneeksi ja tarvitset farkunsinistä lakkaa, niin voin lämpimästi suositella. Tämä oli aivan ehdottomasti yhden kerroksen lakka, todella pigmenttinen ja to-del-la vaikea puhdistaa kynsinauhoilta. Varovainen levitys, siis.

Paketissa ei ollut sen kummempia ohjeita, minne ja miten koristeet tulee asetella, joten pääasiassa mielikuvituksettomana otin mallia etukannen kuvista. Ihan kivat tuli.

Kissa sanoo miu mau

Ei vaiskaan, meillä ainakin Aino ja Siru sanoo vaihdellen kvaak, kräää, kurr purr piip ja toisinaan kolmelta aamuyöstä moouuuuurr.

Ainon tavaramerkkinä on aina korkealta alas hypättyään ja maahan tömähdettyään ilmoittaa paikanvaihdoksestaan kovaäänisellä hmpgh-äännähdyksellä.

Nosesiitä, alustus tuokin... Mä oon tasavertaisesti yhtä paljon kissa- ja koiraihminen ja koska Cesarsille tuli myyntiin peräti ainakin kolmia erilaisia kissa-Milvejä, päädyin ostamaan luonnollisesti niitä hamstrausreissullani. Nämä kuvat oli malliesimerkki sellaisista siirtokuvista, mitkä vaatisivat käyttäjältään suurempikokoiset kynnet; mun minikynsille suurin osa kuvan aiheestä jäi sopimatta.

Siirtokuvien alle laitoin kaksi kerrosta Essien Blancia. Varmasti on parempiakin vaihtoehtoja tähän hommaan, vaikka Suomi-pullon leveä sivellin onkin lähes täydellinen. Lakan koostumus tuntuu ohuelta lirulta, en tosin tiedä onko omani mahdollisesti kärsinyt parin vuoden käyttämättömyyden aikana.

Etu- ja pikkusormissa on Essien tämän syksyn uutuuskokoelmasta lakka Frock'n Roll. Tosi tumma luumu, lähes musta pienellä shimmerillä. Kerroksia laitoin näihin vain yhden, eikä jäänyt yhtään kaipaamaan toista. Toki tasaisemman pinnan saisi useammalla kerroksella, mutta olin joutunut säätää kissakuvien kanssa levottoman kauan ja hermot oli jo tiukassa. Halusin saada kynnet nopeasti valmiiksi. Lopuksi vielä nopeasti hopeiset niitit ja sillä hyvä.

Milv-siirtokuvia

Heippa. Tämä blogi on nähnyt päivänvaloa viimeksi vuosi ja kahdeksan kuukautta sitten, mutta nyt on aivoissa jokin naksahtanut siihen asentoon, että jatkoa saattaa jopa seurata. Ans kattoo, kuinka naisen käy tällä kertaa. Kirjoittaja vaihtui omasta ristimänimestä nimimerkkiin, ihan vaan syystä koska. Ehkä tuntui liian henkilökohtaiselta tai liian helpolta googlettaa.

Elämä on pysynyt ihan samanlaisena sitten edelliskerran kuulumisten; sama työpaikka, mies, eläimet, asunto, työvuoro (ma-pe vapaata ja la-su 11-23, woohoo!) jne. Postaukset siis ajoittuu täysin arkipäiville

Kuvat ja postaukset niistä tulee täysin epäloogisessa järjestyksessä. Jos seuraat mun instagramia, niin ainakin alkupuolen kynsikuvat löytynevät sieltä mitä suurimmassa määrin.

Asiaan!

Pääkoppaa vienyt viime viikot reippaanlaisten ylityökorvausten saattelemana melkoinen henkilökohtainen ostohysteria, suuri osa tavaroista tosin on vielä saapumatta. Helsingin Vuorikadun Cesarsshopin ulko-ovi on helähdellyt toimestani niin useasti, että melkein jo hävettää. Todellakin kivijalkamyymälä mun makuun.

Satuin paikalle kerran päivänä, kun Milv-siirtokuvat olivat juuri saapuneet ja olivat arkisesti isossa muovipussissa sekaisin. Siinä näki, miten suuri merkitys houkuttelevalla esillepanolla ja toimivalla markkinoinnilla on. Merkki oli silloin itselleni täysin uusi, en ollut kuullutkaan, eikä pakkaukset näyttäneet siinä muovipussissa mun silmään yhtään miltään. Sen vierailun jälkeen, kun seuraamissani kynsiblogeissa alettiin ottaa niitä käyttöön, aloin ymmärtää jutun jujun. Ja tietenkin olin myyty, mitenkäs muutenkaan. Seuraavalla viikolla junalla Stadiin heti tiistaina aamulla ja ihailemaan kauniisti hyllyihin aseteltuja arkkeja, vaatimattomasti 26 erilaista jäi käteen. Sillä kerralla!

...ja sitten vähän myöhemmin ehkä viisi lisää... köh

Siirtokuvat on mun minikynsiin aika hurjan isot, joten puolikas jokaista riittää peittämään kynteni loistokkaasti. Ihan, kuin laittais rahaa pankkiin! Harmi vaan noissa kuvissa, mitkä pitäisi sopia kokonaisuudessaan, että kuvasta saisi selvää.

Kuvat toimi tosi upeasti. Siirtokuvakalvo irtosi paperista helposti parin sekunnin vedessäliottamisen jälkeen ja kalvo oli sopivan ohutta, että sen pystyi helposti siivoamaan asetonilla kynsien reunoilta siististi pois. Ainoa risu, minkä voisin antaa, jos olisi pakko, olisi se, että kuvat täytyi leikata arkilta yksitellen niitä ääriviivoja pitkin, jotka halusi kynnelle asettuvan. Koko arkki siis on yhtä isoa siirtokuvaa.

Aasialainen nude

...Ei ehkä kannata kirjoittaa postauksen otsikkoa Googlen hakukenttään...

Olin katsellut OPI:n Germany-kokoelman Don't Pretzel My Buttonsia Emotionin alessa n.3 kuukautta ajatellen, että sit kun seuraava tilipäivä koittaa, niin sit mä tuon ostan (ja aina sitten tilipäivänä unohtaen asian). Mun lähi-Emotion ei ymmärrä laittaa tuotteitaan kunnon alennukseen, vaan on yrittänyt kaupata mm. OPI:n Shatter-lakkoja kämäisellä 20%:n alennuksella jo yli vuoden. Kumma, kun ei kenellekään kelpaa... No mutta, pähkäilin pitkään tämän Pretzelin kanssa siksi, että omistin jo ennestään saman merkin Did You 'Ear About Van Gogh:n, joka on, noh, ehkä jonkun muun mielestä käytännössä melkein sama asia. Mutta eihän se nyt ole! Paljon harmaampi on Van Gogh, kuin punaisempi Pretzel. Katsokaa vaikka!

Did You 'Ear About Van Gogh, Don't Pretzel My Buttons, selkeä ero, I say!

Ja totta on myös, että jälkimmäisen istuu omaan ihonväriini paremmin, kuin vasemmanpuoleinen. Molemmat lakat peittävät unelmanhelposti ollakseen näin vaaleita sävyjä ja kerroksia riittää molempia levitettäessä kaksi.

Olen harvinaisen tyytyväinen itse tämänkertaisiin lakkauksiin, joissa käytin Don't Pretzel My Buttonsia sekä siirtokuvia (kunniahan oikeasti kuuluisi siirtokuvavalmistajalle, mutta enpäs sitä anna sille!). Kuvat käyttäytyivät kynsille siirrettäessä mallikkaasti ja kaikki oli helppoa ja ihanaa. Joskus näinkin.

OPI - Nail Envy Dry & Brittle

OPI - Don't Pretzel My Buttons

Seche Vite

Siirtokuvat - G078

Ellen loitsuja

Parin viikon takaisen Lakkaushaasteen aiheena oli yksinkertaisesti punainen väri. Omistamistani kahdesta Bariellen lakasta esittelinkin jo aiemmin ihanan ja vaalean Buddha-Fulin. Päätin toteuttaa tämän haasteen saman merkin samantyyppisellä, tummanpunaisella flakielakalla.

Bariellen Elle's Spell on koostumukseltaan melko ohut ja läpikuultava, viininpunainen jellylakka, jossa on seassa oranssina ja vihreänä ja tuhantena muuna sävynä hohtavia lastuja. Kerrostamalla lakan sai 3-4 kerroksella peittämään allakuvatunlaisesti. Helpommalla pääsee, jos lakkaa Elle's Spellin jonkun helpommin peittävän, viinipunaisen cremen päälle, eikä yritäkään saada tällä yksilöllä peittävää tulosta. Kerrosten lukumäärästä johtuen kuivumisaika oli melko pitkä, mutta vastaavasti sainkin lakkaukset kestämään kynsillä hyvinä koko sen lähes-viikon, jonka jälkeen päätin vaihtaa väriä. Liimasin päälle vielä hyvinkäyttäytyvät valko-keltaiset vesisiirtokuvat (Mimaxilta), ja näillä mentiin.

Käyttämäni tarvikkeet:

OPI - Nail Envy Dry & Brittle

Barielle - Elle's Spell

Vesisiirtokuvat - Y006

Seche Vite

OPI DS Tapestry

Otsikon mukainen lakka on niin upea ja kaunis ja lähes täydellinen, että vaatii osakseen ihan oman otsikointinsa. Olisi muuten vaatinut paremmat valokuvatkin, mutta muistin lauantaina töissä, että apua apua apua, unohdin kuvata nämä illalla, eikä parempaa hätäkonstia ollut saatavilla, kuin puhelimen (Galaxy S 3) kamera. Iltaan mennessä lakkaukset olivatkin taas tuttuun tapaan risat työpäivän jäljiltä. Kyllä sanon, että vaikka puhelimessa mainostetaan olevan 8, tai vaikka 41 megapikselin kamera, niin silti se on aina puhelimen kamera, ei siitä pääse yli, eikä ympäri. Ja kuvien laatu on juuri sitä puhelimen kamera-luokkaa.

DS Tapestry kuuluu OPI:n Designer Series-kokoelmaan, jotka ovat ikään kuin olevinaan parempia joka suhteessa, kuin perusOPI:t. Taitaahan se vähän sitten niin olla. Näiden suunnitteluun on epäilemättä kulutettu suurempi määrä työtunteja ja panostusta, kuin perussyyskokoelmiin. Hilettä ja kimallusta löytyy joka sävystä. Tapestrya ei enää saa suurimmista nettikaupoista, jotka pitävät varastoissaan sen hetkisiä kokoelmia. eBayssakin kyseistä sävyä on saatavilla hyvin niukasti ja lakka luokitellaankin tällä hetkellä HTF (hard to find)-lakaksi. Mutta tiedättekös: Helsingin Stockmannilta saa! Oma rakas kynsilakkasponsorini, Mika, oli pari viikkoa sitten mukanani sädehoidoissa ja halusi jälkeenpäin hemmotella vaimoaan jollain kivalla :).

Tapestry peitti helposti kahdella kerroksella ja oli levittyvyydeltään, kuinka ollakaan, täydellinen. Sävy on kevyesti oranssihtavaan taittava punainen. Mielestäni itselleni sopii tähän sävyyn shiftaavat paremmin, kuin kylmät punaiset. Seassa on pientä hologlitteriä, mikä tekee lakasta vielä upeamman auringonpaisteessa. Päälle liimasin vielä hopeiset water decalit, jotka olivat niin ryökälemäisen ohuet ja vaikeasti käsiteltävät, että meinasi pinna palaa. Kuvio on kyllä kaunis, tällaisia suvaitsisin laatikostani löytyvän enemmänkin.

Kokeilen hieman pienempää kuvakokoa, klikkaamalla saa isommaksi. Onko hyvempi vai huonompi näin?

Vetskarit ja käsitöitä

Viikon takaiset kynnet näyttivät tältä. Käytin pohjalakkana Opin Dutch 'Ya Just Love OPI:a, koristelin kynnet Mimaxilta ostamillani vetskari-siirtokuvilla ja lopuksi vielä täytin vetskarien "aukeamiskohdat" Color Clubin Sugarplum Fairylla. Tykkäsin näistä kovasti, viihdyinkin näissä lakkauksissa lähes ennätyksellisen ajan: viime viikon torstaista tämän viikon tiistaihin.

Lakkojen poisottamisen kohdatessa yllätyin, kuinka tiiviisti tuo Sugarplum Fairy oli takertunut kiinni, vaikka kyseisen glitterlakan hile on hyvin pientä rakenteeltaan. Hinkuttaa sai hyvän tovin saadakseen puhtaat kynnet.

Viime viikkoina, kun olen viettänyt hieman enemmän hiljaiseloa blogin suhteen, kuin aiemmin, olen keskittynyt myös muihin aiheisiin, kuin kynsien lakkaamiseen. Ompeluharrastus on aina ollut kovin mieluinen, kokeilinpa yrittäjyyttäkin sillä saralla, mutta totesin aiheen miellyttävämmäksi vain ihan harrastuspohjalla.

Käsityöpöydän laatikossani on lojunut joitain vuosia suurikokoinen laukun kahva, tuollainen vanhanaikainen "klipsautettava". Olin jo muutama vuosi sitten leikannut kankaan valmiiksi tuolle kehykselle sopivaksi, mutta homma on jäänyt kahteen irralliseen kangastilkkuun. Päivänä eräänä pistin tuumasta toimeen ja surautin kassin valmiiksi. Liitin laukun pohjaan kaksi SPR:n Kontti-kirppikseltä ostamaani kaunista virkattua pitsiliinaa ja vuoritin laukun mustalla puuvillakankaalla. Kehys oli siitä kiva, ettei sitä tarvinnut liimata ja puristaa pihdeillä kankaaseen kiinni, vaan siinä oli reiät, joiden avulla sen pystyi liittämään laukkuun käsin ommellen.
Laukun hihnan kävin ostamassa Helsingistä Hobby Point-askarteluliikkeestä (joka on suoranainen taivas askartelusta innostuneille!). Laukun leveys on 33 cm.

Tuskinpa tuota tulee arkilaukuksi otettua, mutta ehkä vastaisuudessa johonkin juhlavampaan tilaisuuteen.

Vintageruusuja

Viime viikkoisen tt-tutkimuksen seurauksena oikea käteni alkoi muuttua sunnuntai-iltana sini-puna-mustankirjavaksi, vastakkainen käsi siis, minkä ne onnistuivat turvottamaan pallukaksi. Olivat puhkaisseet suonen oikeastakin kädestä ja muutaman päivän viiveellä kyynärtaipeen alue ja käsivarsi muuttui mustelmasta tummankirjavaksi ja nyt koko kättä särkee niin maan per... usteellisesti, että jäytää jo aivojakin! No mutta mepäs ollaankin säästytty taloudessamme vatsataudeilta ja flunssilta (puuta hakaten) ja se niistä sairaskertomuksista sitten taas! Ihan vaan taas sillä, että ärsyttää!!

Kynsiä on tullut lakkailtua melko ahkerasti niin, että kuvia niistä löytyy jo jonoksi asti. Jonkun kotitontun pitäisi käydä vielä kirjoittamassa juttua niistä tännekin :).

Nyt, kun yksi virallinen kesänmerkki on käynyt toteen: lakaisukone harjasi hiekoitussorat kävelyteiltä(!), on aika raikkaiden kevätsävyjen kynsilläkin. Vaaleat pastellit ja kirkkaat neon-sävyt sopivat ainakin omasta (ja kynsilakkavalmistajien) mielestä paljon paremmin auringonpaisteiseen lämpimään säähän, kuin kylmään tai loskaiseen.

Näissä kynsissä käytin pohjalakkana China Glazen Lemon Fizziä. Koristelut ovat siirtokuvia, jotka olen tilannut eBaysta, mutta näitä ihan samoja XL-arkkeja myi Suomessa myös Mimax. Lemon Fizz on ainakin itselläni aika paksua tavaraa. Voin kuvitella, että monet harrastajat karttavat näin jankkia koostumusta, mutta omasta mielestäni paksuus on aika kiva; raidoittui levittäessä hieman, mutta tasoittui kuitenkin sopivaksi hetken seistyään kynnellä. Kaksi kerrosta riitti peittävään lopputulokseen. Siirtokuvista tuli tuolla keltaisella pohjalla hieman Arabian Myrna-astiasto mieleen, vaikka ovatkin ihan eri värisiä.

Osallistuin näillä kynsillä Facebookin Lakkaushaasteeseen (ryhmää pitää liittyä nähdäkseen kuvat).

Kertokaahan muuten mielipiteenne kuvista: ovatko kuvat liian isoja vai sopivan kokoisia? Onko niitä mielestäsi liikaa vai juuri sopivasti? Muita ruusuja tai risuja?

Tulppaaneja Budapestissa

Olin pitkään sitä mieltä, että en tarvitse Opi:n uusimmasta Euro Centrale-kokoelmasta yhtään mitään. Vähän niinkuin China Glazen Avant Garden, tämäkään ei lämmittänyt mieltä oikein laisinkaan. Ai mutta.. Eeh.. Kuinkas kävikään: täällä kirjoittaa nolo ja häveliäs, kolmen uuden Euro Centrale-sävyn omistaja.. En ehkä halua paneutua tähän aiheeseen sen tarkemmin. NE VAAN ILMESTYI MUN LAATIKKOON!!

Yksi uusista sävyistä on laventelin lila You're Such A Budapest, joka kotona tarkastellen täyttääkin vaaleanvioletin lakan kokoisen kolon kokoelmissani paljon paremmin, kuin CG:n Sweet Hook. Tietyllä mielialalla tarkastellen Sweet Hookia saattaa pitää jopa vaaleanpunaisena. Tämä on selkeästi siniseen taittava violetti. Lakka on ihan puhdas creme ilman shimmereitä, kivaa! Peitti kynnellä kolmella kerroksella.

Koristeluissa päädyin Kiinasta tilattuihin water decaleihin. Kevätaurinko paistelee, mikäpä sen sopivampi kukka tähän tilanteeseen, kuin tulppaani? Sinivioletti tausta kukille saa omassa mielessäni mielleyhtymän siniseen taivaaseen kukkien taustana; taidan tykätä näistä kynsistä. Kyllä, todella paljon.

Siirtokuvaonnellisuus

Ihan pian kynsilakkahurahdukseni jälkeen, viime syksynä, tilasin Mimaxilta arkillisen koko kynnen water decaleja, sellaisia kiinalaisaiheisia lohikäärmeitä esittäviä. Innoissani heti kotiin päästyäni aloin sörkkimään niitä vesiastiaan ja siirtämään kynsille, vaan taitoa ja ennen kaikkea tietoa olisi pitänyt siinä vaiheessa olla enemmän käytössä. Siirtokuvien pohjapaperi oli luonnollisesti valkoinen ja kuvat läpinäkyviä, joten kynnetkin olisi etukäteen pitänyt lakata valkoisiksi. En sitä asiaa tajunnut vielä siinäkään vaiheessa, kun siirsin ensimmäistä kuvaa vedestä kynnelle, eikä kuva näinollen ollut ollenkaan edukseen. Se oli ensimmäinen kerta, kun ikinä käytin water decaleja, eikä perusasiat olleet ollenkaan vielä hallussa. TIETENKIN kynnet pitää kuivata ylimääräisestä kosteudesta, jotta kuva jämähtää paikoilleen, eikä päällyslakan kanssa tule ongelmia. Panikoin kai ja aloin sohia kirkasta päällyslakkaa vielä liikkuvaisen siirtokuvan päälle, jolloin se hajosi, siirtyi lisää ja hermot meni. Totesin, ettei ole minun juttuni tämä ja myin loput lohikäärmekuvat Kynsikoristekirppiksellä pois (jäljellä oli kuvat vielä 3 manikyyriin).

Nyt puoli vuotta myöhemmin, kun kynsiä on tullut lakattua jokunen kerta lisää, ajattelin antaa tuolle tyylille koristella uuden mahdollisuuden. Tilasin eBaysta joitain aikoja sitten 6 arkkia siirtokuvia ja ne kolahtivat postiluukusta sisään eilen. Hämmästyksekseni huomasin niiden olevan ihan samaa merkkiä, kuin aiemmin Mimaxilta tilaamani, poismyymäni lohtarit. Mukana oli 2 arkillista koko kynnen kuvioita ja päätin ottaa riskin heti ensimmäiseksi kokeilla niitä. Vahingosta viisastuneena lakkasin kynnet etukäteen Essien Blancilla ja leikkasin kuviot suurin piirtein oman kynnen kokoisiksi. Muistelin lohtari-kuvien sulaneen tosi helposti lakattuani päällyslakalla päälle, mutta nämä tuntui kestävän kuorrutuksen mainiosti! Mikä lienee muuttunut, taito vai materiaali? Kyseessä on ruusukuviot, missä printti on koko decalin kokoinen. Eli kun molemmista reunoista leikkaa palat pois (koska olen niin pienikyntinen), ei kuvio näytä enää samalta. Mutta eipäs haittaa, ruusu-idea käy yhä ilmi ja onnistuin näissä aivan loistavasti tällä kertaa!

Maatuskoja kynsillä

Minimaalisen blogihiljaisuuden päättääkseni: Moi! Ihanat vanhempani ovat olleet viettämässä pari päivää luonamme talvilomaa, enkä ole katsonut aikani riittävän päivittelyyn (paitsi juorujen, hah hah).

Nämä kynnet saivat kunnian olla viikonlopun työkynnet ja hyvin sellaisina palvelivatkin. Olen ehkä viimein oppinut levittämään pikakuivattavan päällyslakan niin, etteivät lakkaukset kulu kärjistä heti ensimmäisen päivän aikana. Eli siis sipaisen lakkaa myös hieman eri kulmassa kynnen kärkeen, ikään kuin sulkeakseni sen.

Facebookin Kynsikoristelut-ryhmässä näkyi toissaviikolla samana päivänä kahdella eri käyttäjällä täysin identtisesti koristellut kynnet. Käyttäjät toisistaan tietämättä olivat päätyneet samoihin valintoihin: Pohja oli lakattu kirkkaan punaiseksi ja päälle oli liimattu mm. Mimaxilta saatavia maatuska-water decaleita (eihän nuo tytöt välttämättä maatuskoiksi ole suunniteltuja, mutta se on ainut asia, mikä itselleni tulee noista mieleen.). Äärimmäisen söpöä.  Viime viikolla, kun nakkelin Mix-hile-kokoelmaa Mimaxin ostoskoriin, näin kyseisenlaisen maatuska-arkin siirtokuvien joukossa ja päätin ostaa sen myös. Päätettyäni pari päivää myöhemmin ottaa ne käyttöön, mietin, menisinkö matalimmasta kohdasta aitaa ja matkisin muita lakkaamalla kynnet kirkkaanpunaisiksi. Kieltämättä punainen olisi sopinut maatuskatyttöjen muihin väreihin todella hyvin, mutta päädyin siihen, että se oli jo liian nähty. Keltainen kävi mielessä myös, mutta en ollut varma, jaksanko katsella keltaisia kynsiä koko viikonloppua. Lopulta päädyin niinkin anti-Slaavilaishenkiseen väriin, kuin kirkkaaseen pinkkiin, eli China Glazen Dance Babyyn. Lakkauksista tuli söpöt ja jaksoin katsella väriäkin koko niiden hengissäoloajan. Tällä kertaa myös siirtokuvien käyttö onnistui ihan 100-0 paremmin, kuin edelliskerralla, sanoinhan viimeksikin, että ensi kerralla jo osaan ;).

Ensi kerralla jo osaan

Useiden kynsiblogien mukaan saa käsityksen, että water decalsien- eli siirtokuvien käyttö on aika takuuvarmaa ja helppoa hommaa, millä varmasti saa edustuskelpoiset kynnet nopeasti. Ja tottahan se on. Täytyy vain muistaa muutama pieni tärppi.

En sano, että eiliset kynteni olisivat epäonnistuneet. Kyllä näitä kelpaa katsella (varsinkin kauempaa :D), mutta seuraavalla kerralla siirtokuvia käyttäessäni tiedän ainakin tekeväni toisin. Ensinnäkin, jos pohjalakka on metallihohtoinen tai helmiäinen (tai vastaava valoa heijastava), valoaheijastavuutta saattaa tulla liikaa, jos päälle yhdistää kiiltävän hopeisen decalin! Bling on toisinaan kivaa, mutta liian heijastavasta pinnasta pienet yksityiskohdat eivät enää erotu, eivätkä ole parhaiten edukseen. Siispä: Hopeiset tai muut metalliset siirtokuvat ensi kerralla creme-lakan päälle!
Toinen, hieman vakavampi virhe työn tuoksinassa oli käyttää pikakuivattajaa kiinnittämään decali paikalleen kynteen. Ei! Väärin. En tee niin enää jatkossa. Sulaa, menee ruttuun, ei toimi.

Upeita, usein decalseilla koristeltuja kynsiä taituroiva Sissi (samat kuviot, kuin itselläni sattumalta) toimi inspiraation lähteenä ja halusin yhdistää kuviot omillakin kynsillä violetille pohjalle. Vaaleanvioletille creme-pohjalle siis. Ai mutta... mitä ihmettä? valikoimistani löytyi tasan nolla (0 kpl!) vaaleanviolettia cremeä! Kuvitelkaa, mikä maailmanluokan kriisi! Huhhuh.. Shokista selvittyäni, päätin lisätä sen ostoslistalle heti ensi tilassa, mutta se ei auttanut eiliseen tilanteeseen. Wanhoista Mavala-pulloistani löytyi yksi, veikkaan, että lähes kultaiselta 90-luvulta peräisin oleva Soho, joka on joku metallihelmiäishärpätinvioletti. En ajatellut valoaheijastavuutta siinä vaiheessa, vaan levitin kynsille kolme kerrosta. Vähintään kunnioitettavan 10 vuoden ikäiseksi lakka toimi vielä yllättävän notkeasti, mutta kuplittui todella ikäväksi, varsinkin oikeassa kädessä. Raidoittui myös pahasti. Ja vielä lisäksi, kolme kerrosta Sohoa ei ollut kuivunut edes pikakuivattajan alla yön aikana. Siis oikeesti... Siitä nuo klommot, enpä ollut tajunnut kuvata illalla, kiitos minulle siitä. Ehkä kynsilakkamarkkinoilla on tapahtunut vuosien saatossa jotain tuotekehitystä?

Ruusuja ja kultaa

Tämän päiväisen näköiset kynnet on ollut nähtävillä tässä blogissa aiemminkin, johtuen samoista siirtokuvista, jotka nyt käytin loppuun.

Viime vuoden puolella, kun olin juuri tilannut China Glazen Capitol-kokoelman Fast track-lakan, tulin lukeneeksi jonkun suomalaisen kaksikon (apua, en millään muista nimeä :(. Jos luet tätä, niin vinkkaa! ) blogista, että kyseinen lakka ei peitä ollenkaan niin hyvin, kuin voisi olettaa. Kyseinen henkilö oli lakannut kyntensä muistaakseni Orlyn vaaleanruskealla lakalla ja kuorruttanut komeuden Fast trackilla, jolloin lopputulos oli juuri sen värinen, kuin pullon kylki ensi tilassakin antaa olettaa. Minäpä neuvosta vaarin ja seuraavana Cesarsshopin avoimien ovien päivänä kävin noutamassa oman saman sävyisen "pohjalakan". Orlya Cesars ei ymmärtääkseni myi lainkaan, mutta löysin Color Clubilta hyvin saman sävyisen, ainakin luullakseni, eli High societyn. Fast trackissa on beigellä pohjalla runsaasti kullanväristä kimallusta.

High societya kaksi kerrosta kynsille ja Fast trackia yksi ja oikeastaan tämä olisi jo riittänyt tyylikkäisiin ulkoiluttamiskelpoisiin kynsiin. Tulen pitämään näitä lakkoja todennäköisesti maanantaihin saakka työviikonlopun vuoksi, joten halusin näihin vielä jotain pientä katseltavaa, siispä siirtokuvat.

Karppausurakka on lähtenyt meillä molemmilla lupaavasti - tai ainakin motivoivasti käyntiin! Itse olen saanut ensimmäisen 5 päivän aikana 2kg elopainosta tiputettua! Mies vähän enemmän jopa. Nesteitähän ne, mutta kummasti hymyilyttää aamulla vaa'alla :D.