Milv-siirtokuvia

Heippa. Tämä blogi on nähnyt päivänvaloa viimeksi vuosi ja kahdeksan kuukautta sitten, mutta nyt on aivoissa jokin naksahtanut siihen asentoon, että jatkoa saattaa jopa seurata. Ans kattoo, kuinka naisen käy tällä kertaa. Kirjoittaja vaihtui omasta ristimänimestä nimimerkkiin, ihan vaan syystä koska. Ehkä tuntui liian henkilökohtaiselta tai liian helpolta googlettaa.

Elämä on pysynyt ihan samanlaisena sitten edelliskerran kuulumisten; sama työpaikka, mies, eläimet, asunto, työvuoro (ma-pe vapaata ja la-su 11-23, woohoo!) jne. Postaukset siis ajoittuu täysin arkipäiville

Kuvat ja postaukset niistä tulee täysin epäloogisessa järjestyksessä. Jos seuraat mun instagramia, niin ainakin alkupuolen kynsikuvat löytynevät sieltä mitä suurimmassa määrin.

Asiaan!

Pääkoppaa vienyt viime viikot reippaanlaisten ylityökorvausten saattelemana melkoinen henkilökohtainen ostohysteria, suuri osa tavaroista tosin on vielä saapumatta. Helsingin Vuorikadun Cesarsshopin ulko-ovi on helähdellyt toimestani niin useasti, että melkein jo hävettää. Todellakin kivijalkamyymälä mun makuun.

Satuin paikalle kerran päivänä, kun Milv-siirtokuvat olivat juuri saapuneet ja olivat arkisesti isossa muovipussissa sekaisin. Siinä näki, miten suuri merkitys houkuttelevalla esillepanolla ja toimivalla markkinoinnilla on. Merkki oli silloin itselleni täysin uusi, en ollut kuullutkaan, eikä pakkaukset näyttäneet siinä muovipussissa mun silmään yhtään miltään. Sen vierailun jälkeen, kun seuraamissani kynsiblogeissa alettiin ottaa niitä käyttöön, aloin ymmärtää jutun jujun. Ja tietenkin olin myyty, mitenkäs muutenkaan. Seuraavalla viikolla junalla Stadiin heti tiistaina aamulla ja ihailemaan kauniisti hyllyihin aseteltuja arkkeja, vaatimattomasti 26 erilaista jäi käteen. Sillä kerralla!

...ja sitten vähän myöhemmin ehkä viisi lisää... köh

Siirtokuvat on mun minikynsiin aika hurjan isot, joten puolikas jokaista riittää peittämään kynteni loistokkaasti. Ihan, kuin laittais rahaa pankkiin! Harmi vaan noissa kuvissa, mitkä pitäisi sopia kokonaisuudessaan, että kuvasta saisi selvää.

Kuvat toimi tosi upeasti. Siirtokuvakalvo irtosi paperista helposti parin sekunnin vedessäliottamisen jälkeen ja kalvo oli sopivan ohutta, että sen pystyi helposti siivoamaan asetonilla kynsien reunoilta siististi pois. Ainoa risu, minkä voisin antaa, jos olisi pakko, olisi se, että kuvat täytyi leikata arkilta yksitellen niitä ääriviivoja pitkin, jotka halusi kynnelle asettuvan. Koko arkki siis on yhtä isoa siirtokuvaa.

Pantonen haastaja: I'm Feeling Sashy

Pantone on maailmanlaajuisesti standardiksi muodostunut värijärjestelmä, jota monet yritykset ja yleensäkin painoteollisuus käyttää eri värisissä julkaisuissa (julisteet, mainokset, käyntikortit, kaikki, mukit...). Tämän varmaan moni tiesi, mutta kuinka monelle on uusi juttu, että Pantone valitsee joka vuosi virallisen "Color of The Yearin", eli vuoden värin? Itselleni oli, kunnes viikonloppuna luin töissä jostain aikakauslehdestä pienen uutisen aiheesta. Tittidii, tämän vuoden värin tittelin tänä vuonna saa: SÄDEHTIVÄ ORKIDEA.

Veikkaan, ettei tämä tullut kovin monelle kynsilakkavalmistajalle suurena yllätyksenä, sen verran lähellä OPI:n I'm Feeling Sashy ja Essien Warm & Toasty Turtleneck-lakkojen sävyt ovat tämän vuoden nimikkosävyä. No myönnettäköön, molemmat kynsilakkasävyt ovat reippaasti murrettuja sävyjä kyseisestä orkideasta. Sainpa silti aasinsillan tähän postaukseen!

Essien kilpparikauluslakka on ollut ostoslistalla jo hyvän aikaa, mutta odottelen, kunnes Cittarit ja Anttilat aloittavat seuraavan alennusmyynnin. Sen sijaan OPI:n I'm Feeling Sashyn ostin syksyllä I Love Me-messuilta Cesarsshopin pisteestä. IFS on OPI:n viime syksyisen Miss Universe-kokoelman tulokas. Alla olevissa kuvissa on lakkaa kaksi kerrosta ja leimat Pueenin laatasta 45 Barry M:n Silver Foililla. Mikä sen mukavampaa, kuin oikein hyvin pelittävä, kiva, sileä creme-lakka ja onnistunut lopputulos? Kyllähän noilla kelpas mennä!

OPI - Nail Envy Dry & Brittle
 OPI - I'm Feeling Sashy

Seche Vite

Barry M. - Silver Foil

Pueen 45

Tuhlaajatytön paluu, 4 In The Morning ja L.A.M.B.

Ai, moi! Sä oot vielä täällä! Kiva :). Sori kun mulla on vähän kestänyt.

Huikea kynsi- ja kirjoitusmasennus ollut päällä, katsotaan miten pitkää putkea saan blogiin aikaan tällä kertaa *silmien pyöritys*.

Kynnet ovat lyhentyneet talven pakkasten johdosta taas minimimittaan - sitä liuskottumista ja lohkeilua kestä possukaan, joten suosista lyhensin kaikki niin lyhyiksi, kuin vain vapaasta kasvusta riitti leikattavaksi. Julkaisematonta arkistomateriaalia löytyy viime vuoden puolelta pidemmistä kynsistä aika reilusti, joten näihin töpöihin ei kuitenkaan tarvitse palata hetkeen tämän päivän jälkeen.

Mitäs uutta..? Mun lakkalaatikoissa vaikka ja mitä viime kerran jälkeen, mutta uusimpana Gwen Stefani-kokoelmaa OPI:lta, josta hankin itselleni muut, paitsi sen tositosi tumman punaisen, lähes mustan I Sing In Color:n, sekä sen "keräilykappale"-punaisen, Over & Over A-Gwen:n pahvilootassa. Olkoonkin must-have himolakkaajien lakkapakeissa, mulla noita punaisia riittää, enkä todistettavasti osaa niitä käyttää kovin usein. Lisäksi luulen, että OPI:n Big Apple Red on lähellä samaa sävyä ja se multa löytyy.

Ensimmäisinä setistä kokeiluun päätyi satiinipinnan jättävät musta 4 In the Morning ja kultainen Love.Angel.Music.Baby. [sivuhuomio: olin ennen tätä lakkausta puolitoista viikkoa (10 päivää) kokonaan, siis tyystin ilman kynsilakkoja kynsillä. Pelottavaa.] Musta levittyi nätistä valumatta kynsinauhoille, ja vähäiset valumiset puhdistui kiltisti, poikkeavasti muihin mustiin lakkoihin nähden. Koristeluteippi käyttäytyi myös aika kiltisti ja kaikenkaikkiaan lakkauskokemus oli melko positiivinen. Niin että myöskin toi kulta levittyi tosi kivasti ja peitti tarvittavan määrän yhdellä kerroksella.
Näihin kuviin ja tunnelmiin:

Rentouttavaa viikonloppua. Ulkoilkaa, siellä (ehkä) paistaa aurinko! Laittakaa Vitalista poskiin, pakkanen on puraiseva.

Aasialainen nude

...Ei ehkä kannata kirjoittaa postauksen otsikkoa Googlen hakukenttään...

Olin katsellut OPI:n Germany-kokoelman Don't Pretzel My Buttonsia Emotionin alessa n.3 kuukautta ajatellen, että sit kun seuraava tilipäivä koittaa, niin sit mä tuon ostan (ja aina sitten tilipäivänä unohtaen asian). Mun lähi-Emotion ei ymmärrä laittaa tuotteitaan kunnon alennukseen, vaan on yrittänyt kaupata mm. OPI:n Shatter-lakkoja kämäisellä 20%:n alennuksella jo yli vuoden. Kumma, kun ei kenellekään kelpaa... No mutta, pähkäilin pitkään tämän Pretzelin kanssa siksi, että omistin jo ennestään saman merkin Did You 'Ear About Van Gogh:n, joka on, noh, ehkä jonkun muun mielestä käytännössä melkein sama asia. Mutta eihän se nyt ole! Paljon harmaampi on Van Gogh, kuin punaisempi Pretzel. Katsokaa vaikka!

Did You 'Ear About Van Gogh, Don't Pretzel My Buttons, selkeä ero, I say!

Ja totta on myös, että jälkimmäisen istuu omaan ihonväriini paremmin, kuin vasemmanpuoleinen. Molemmat lakat peittävät unelmanhelposti ollakseen näin vaaleita sävyjä ja kerroksia riittää molempia levitettäessä kaksi.

Olen harvinaisen tyytyväinen itse tämänkertaisiin lakkauksiin, joissa käytin Don't Pretzel My Buttonsia sekä siirtokuvia (kunniahan oikeasti kuuluisi siirtokuvavalmistajalle, mutta enpäs sitä anna sille!). Kuvat käyttäytyivät kynsille siirrettäessä mallikkaasti ja kaikki oli helppoa ja ihanaa. Joskus näinkin.

OPI - Nail Envy Dry & Brittle

OPI - Don't Pretzel My Buttons

Seche Vite

Siirtokuvat - G078

Kultaista liukua

Kynsiharrastukseni on puksuttanut radallaan entiseen malliin, mutta innostusta postausten kirjoittamiseen blogiin on ollut hieman vaikeampi herätellä kaamosmasennuksestaan. Päivän saldo valmiita, muokattuja valokuvia on jemmassa kahdeksan kansiollista, materiaalia siis on reippaasti odottamassa päivänvalon näkemistä :D.

Loogisesti vanhimmasta alkaen, tästä lähtee:
Aikomus oli tehdä kauniit, kullan eri sävyissä kimaltelevat liukuvärjätyt kynnet. Lopputulos, eeh, enemmänkin ei-ehkä-niin-kauniita ruskean sävyjä yhdistelevä kimalluspläjäys. Tuli näiden kanssa yksi kokonainen viikonloppu tallattua töissä ja kieltämättä ainakin oman huomioni herättävät olivat kimalluksellaan ja tietynlaisella näyttävyydellään. Tiedä sitten, hyvällä, vai vähemmän hyvällä tavalla...

Lakkaan kynnet aina ennen liukuvärjäystä kauttaaltaan valkoisella, ettei värilakkoja tarvitse töpötellä meikkisienellä hermojen menetykseen saakka. Tässä palveli jälleen luottokamani, Essien Blanc. Muut materiaalit näet alimmasta kuvasta; ajattelin yrittää alkaa näpätä vastaisuudessa kuvan käyttämistäni lakoista pelkän luettelon sijaan: tykkään muidenkin blogeja lukiessani siitä ominaisuudesta. Selkeyttää kivasti, kun haluaa nopeasti nähdä mitä kuhunkin lakkaukseen on käytetty.

Pehmeä lasku kirjoittamiseen, jätän tänään tähän. Kuvia, olkaa hyvät:

Jotain pitää näköjään koko ajan olla kädessä...

Luettelenpa kuitenkin:

OPI - Nail Envy Dry & Brittle

Essie - Blanc

Barry M - Gold Foil

China Glaze - Mahogany Magic

Essie - Licorice

Zoya - Maria Luisa

H&M - Stay Golden

Seche Vite

Maitokahviahkoa

Kävin pari viikkoa sitten perjantaina I Love Me-messuilla messukeskuksessa pyörähtämässä, josta kannoin kotiin kunnon ripatukullisen uusia kynsilakkapulloja. Olin polkuja pitkin saanut haalittua itselleni ammattilaiskutsun, joten pääsin messuilla myös sinne ammattilaisosastolle, jossa myytiin Zoyan lakkoja halvalla Nailcityn toimesta!

Eipä olisi ehtinyt Suomen pisintä sanaa sanoa, kun jo sunnuntaina kahvitauolla, töissä ollessani ajauduin lukemaan hehkuttavia kommentteja blogeista IsaDoran Macchiato-lakasta. Siltä istumalta päätin (ja ilmoitin miehelle), että mä en halua tuota lakkaa, mä TARVIIN sen. Mikäpä siinä sitten auttaa, tytön täytyy saada, mitä tytön täytyy saada: maanantaina Jumboon ja Kicksistä löytyi välittömästi. Citymarketista löytyi puoli tuntia myöhemmin sama lakka alennuslaarista, 5€:n hintaan.

Macchiato on ihanan täyteläinen, kahdella kerroksella täydellisesti peittävä, vaaleanruskea creme, jossa on pientä hopeaista shimmeriä. Sävy taittaa mielestäni ihan vähän liikaa violettiin ollakseen oikean maitokahvin, tai macchiaton värinen.

Liimasin päälle eBaysta tilaamiani siirtokuvia. Nämä olivat yksilöitä, jotka täytyi leikata ääriviivojaan myöten irti arkista: hidasta ja työlästä. Lopputulos miellytti omaa silmää, varsinkin, kun lakka oli juurikin niin kauniin värinen, kuin olin antanut itseni odottaa.

Lakkauksen elinkaaren loppupuolella sain päähäni vielä alkaa tuunata pintaa, koska lohkeamia, tai muita virheitä ei ollut pahemmin ilmaantunut. Levitin päälle kerroksen China Glazen Fairy Dustia ja... no, lopputulos tämän jälkeen oli aika ruma. Lakkaukset saivat seuraavana aamuna häädön.

Käyttämäni lakat:

OPI - Nail Envy Dry & Brittle

IsaDora - Macchiato

Seche Vite

China Glaze - Fairy Dust

Ellen loitsuja

Parin viikon takaisen Lakkaushaasteen aiheena oli yksinkertaisesti punainen väri. Omistamistani kahdesta Bariellen lakasta esittelinkin jo aiemmin ihanan ja vaalean Buddha-Fulin. Päätin toteuttaa tämän haasteen saman merkin samantyyppisellä, tummanpunaisella flakielakalla.

Bariellen Elle's Spell on koostumukseltaan melko ohut ja läpikuultava, viininpunainen jellylakka, jossa on seassa oranssina ja vihreänä ja tuhantena muuna sävynä hohtavia lastuja. Kerrostamalla lakan sai 3-4 kerroksella peittämään allakuvatunlaisesti. Helpommalla pääsee, jos lakkaa Elle's Spellin jonkun helpommin peittävän, viinipunaisen cremen päälle, eikä yritäkään saada tällä yksilöllä peittävää tulosta. Kerrosten lukumäärästä johtuen kuivumisaika oli melko pitkä, mutta vastaavasti sainkin lakkaukset kestämään kynsillä hyvinä koko sen lähes-viikon, jonka jälkeen päätin vaihtaa väriä. Liimasin päälle vielä hyvinkäyttäytyvät valko-keltaiset vesisiirtokuvat (Mimaxilta), ja näillä mentiin.

Käyttämäni tarvikkeet:

OPI - Nail Envy Dry & Brittle

Barielle - Elle's Spell

Vesisiirtokuvat - Y006

Seche Vite