Kyllä minä niin pahoitin mieleni...

...perjantaina, kun viimein sain kuulla hoitosuunnitelman terveydentilaani koskien.

Maaliskuussa löytämäni patti, joka kasvaa kyljessäni on lääkärin mukaan hyvänlaatuinen kasvain joka elää tiukasti kylkiluussa kiinni. Valitettavasti positiiviset ominaisuudet rajautuvat tuohon nimeen. Kasvain on laadultaan sellainen, että jos sitä jää tähän naiseen vähääkään, se tulee lähes varmasti uudelleen. Ja uudelleen. Jne. Ja se kasvaa nopeasti! Maaliskuinen "puolikas kananmuna" on tällä hetkellä kokoluokaltaan n. iso nyrkki. Suunnitelmana on muutaman viikon sisällä heittää hyvästit kahdelle rakkaalle kylkiluulleni, Ribsalle ja Ribelle. Mahdollisesti ehkä myös kolmannelle sisarelleen. Ja kun reikä kerran kaivetaan auki, niin ottavat samalla reissulla palasen selkälihasta. Sillai muistoksi. Lääkärin mukaan toimenpide saattaa olla hieman kivulias. Sillai pikkasen vaan, että voidaan laittaa hengityskoneeseen jos sattuu liikaa. Ei paha. Viime päivien soundtrack of my life on jännästi ollut Kirkan Hetki lyö, repeatilla...

Tämän tiedon odottaminen on jäytänyt mielessä ja aiheuttanut kevyttä matalapainetta. Tästä syytän blogihiljaisuuttakin. En tiedä mahtaako teitä postauksia odottaneita olla montaa, pahoittelen kuitenkin. En tiedä tarkasti tulevaisuuden invalidisoitumiseni tasoa, joten en myöskään pysty ennustaa tämän blogin tulevaisuutta ja kohtaloa. Yritän saada puskettua postauksia jo tekemistäni kynsistä tänne, niitä kun on kuitenkin kertynyt muutama kansiollinen, vaikka hiljainen olen ollutkin.

Anygays, aivan superihanaa ja mahtavaa ja helteistä kesää teille kaikille! <3 Mä ainakin tuun nauttimaan mun viimeisistä viikoista tolpillani aivan täysillä.