Neulepintaa

Mulla jäi tänä vuonna I Love Me-messut kokonaan väliin. Kuola valuen olen katsellut muiden messusaaliskuvia Instagramissa ja harmitellut työviikonloppua. No jospa vaikka ensi vuonna sitten taas.

Mä tilasin toissaviikolla Ruotsista Edgypolishilta Vivid Lacquerin leimauslaatan VL025, mikä kohahdutti veren päässäni jo viime vuonna, kun se ilmestyi markkinoille, mutta jostain syystä jätin sen silloin tilaamatta. Laatassa on kuvia autenttisista neule- ja virkkauspinnoista! Ihana! Edgypolishin toimitus oli nopea, tilasin laatan keskiviikkoiltana, se lähti matkaan torstai-iltana ja saapui perille maanantain postin mukana.

Etukäteen oli hieman ennakkoluuloja, miten epäaidolta tai puuromössöltä nuo kuvat näyttäisi kynsillä, mutta luulot osoittautuivat onneksi virheellisiksi. Pahoittelen seuraavan kuvan siisteyttä (sen puutetta), ei ollut leimaushetkellä tarkoitus julkaista kuvaa minnekään.

Voi veljet, en kestä! Valokopioita suoraan käsitöistä! Leimastampperina käytin tätä. Stampperi on mulle aika uusi, aiemmin oon käyttänyt aina Konadin peruspinkkiä, sitä aika kovaa muovista versiota, enkä ollut päässyt silikonilöllöstampereiden maailmaan oikein millään, vaikka laatikossa on sellainenkin ollut jo muutaman vuoden. Tämä kuitenkin muutti tilanteen, eikä paluuta taida olla.

Käytin kynsissä OPI:n Did You 'Ear About Van Gogh:ia ja Konadin ruskeaa leimauslakkaa. Päällä HK Girlin pikakuivattaja ja OPI:n mattapäällyslakka.

Tuhlaajatytön paluu, 4 In The Morning ja L.A.M.B.

Ai, moi! Sä oot vielä täällä! Kiva :). Sori kun mulla on vähän kestänyt.

Huikea kynsi- ja kirjoitusmasennus ollut päällä, katsotaan miten pitkää putkea saan blogiin aikaan tällä kertaa *silmien pyöritys*.

Kynnet ovat lyhentyneet talven pakkasten johdosta taas minimimittaan - sitä liuskottumista ja lohkeilua kestä possukaan, joten suosista lyhensin kaikki niin lyhyiksi, kuin vain vapaasta kasvusta riitti leikattavaksi. Julkaisematonta arkistomateriaalia löytyy viime vuoden puolelta pidemmistä kynsistä aika reilusti, joten näihin töpöihin ei kuitenkaan tarvitse palata hetkeen tämän päivän jälkeen.

Mitäs uutta..? Mun lakkalaatikoissa vaikka ja mitä viime kerran jälkeen, mutta uusimpana Gwen Stefani-kokoelmaa OPI:lta, josta hankin itselleni muut, paitsi sen tositosi tumman punaisen, lähes mustan I Sing In Color:n, sekä sen "keräilykappale"-punaisen, Over & Over A-Gwen:n pahvilootassa. Olkoonkin must-have himolakkaajien lakkapakeissa, mulla noita punaisia riittää, enkä todistettavasti osaa niitä käyttää kovin usein. Lisäksi luulen, että OPI:n Big Apple Red on lähellä samaa sävyä ja se multa löytyy.

Ensimmäisinä setistä kokeiluun päätyi satiinipinnan jättävät musta 4 In the Morning ja kultainen Love.Angel.Music.Baby. [sivuhuomio: olin ennen tätä lakkausta puolitoista viikkoa (10 päivää) kokonaan, siis tyystin ilman kynsilakkoja kynsillä. Pelottavaa.] Musta levittyi nätistä valumatta kynsinauhoille, ja vähäiset valumiset puhdistui kiltisti, poikkeavasti muihin mustiin lakkoihin nähden. Koristeluteippi käyttäytyi myös aika kiltisti ja kaikenkaikkiaan lakkauskokemus oli melko positiivinen. Niin että myöskin toi kulta levittyi tosi kivasti ja peitti tarvittavan määrän yhdellä kerroksella.
Näihin kuviin ja tunnelmiin:

Rentouttavaa viikonloppua. Ulkoilkaa, siellä (ehkä) paistaa aurinko! Laittakaa Vitalista poskiin, pakkanen on puraiseva.

Radioaktiivisen leopardeja

Buujaa, heippa kamut! Vastoin monia odotuksia, olen yhä hengissä! Nopeasti sairauskertomuksen kertaus ja sitten itse asiaan: Kylkeäni ei pistettykään paloiksi. Leikkaus oli lääkärikokouksessa määritelty liian riskaabeliksi hyötyihin nähden (kasvain uusii, jos sitä jää vähänkään mihinkään) ja seuraavaksi parhaimmaksi hoitomuodoksi päätettiin sädehoito. Nyt tällä hetkellä on 11 päivää sädehoitoa takana ja 17 edessä. Matka Tikkurilasta Meilahteen joka ikinen arkipäivä (+ matkat viikonloppuisin töihin (ja työn teko)) rasittavat pollaa eniten, hoidot itsessään ovat nopea ja kivuton toimenpide.

Ja asiaan.

Tämänkertaiset lakkaukset olivat kynsillä jo pitkän aikaa sitten, ennen radiohiljaisuuteni alkamista. Tein elämäni ensimmäistä kertaa leopardilakkaukset (ilman leimauksia) ja lopputuloksesta tuli ainakin omasta mielestäni übercool :3. Kynnet olivat esillä viikonloppuna, kun juhlimme serkkutapaamista Ylöjärvellä ja saivathan nuo muistaakseni huomiota osakseen sielläkin.

Lakat joita käytin näissä olivat Opi:n Did you 'ear about Van Gogh, Models Ownin Soda pop pink ja Becca's brown, sekä Flormarin mattapäällyslakka.

Laitonta kissatyövoimaa :3

Rapa roiskuu

Innoitus tämänkertaisiin kynsiin tuli niinkin maanläheisestä aiheesta, kuin luonnosta. Ihmisen muokkaamasta sellaisesta tosin. Kaupunkiolosuhteissa, kun lunta sataa joka toinen päivä, ja joka toinen se sulaa pois, tienpientareet ovat aika ruokotonta katseltavaa autojen räiskiessä kuravellit lumipenkoille. Päivänä eräänä ajellessani autolla, kiinnitin huomiota tuohon saasteiden ja kuran aiheuttamaan ilmiöön. Ja mitäpä kynsibloggarille siitä tulisi muuta mieleen, kuin ilmastonmu... err, liukuvärjäys! Seriously... Mut jostainhan ne aiheet on keksittävä!

Pohja on tutusti Essien Blanc, minkä päälle töpöttelin Models Ownin Becca's Brownia, Opi:n Goldeneyeta ja China Glazen Liquid Leatheria. Päälle Flormarin mattapäällyslakka.

Näistä ei ollut pitkää iloa. Ryhdyin laittamaan ruokaa pian näiden tultua valmiiksi ja toisen peukalon lakat livistivät keittiön viemäriin ennen, kuin ehdin edes kuvaamaan. Loput menivät aiheeseen autenttisesti sopivaan kuntoon vähän myöhemmin suihkussa. Lyhyt ilo, paras ilo.

Kauniita sanoja

No niin, mieshän sen eilisen postaukseen kommentoikin, ettei ehtinyt näkemään eilisiä lakkauksiani lainkaan, eli poistin ne ennen, kuin hän heräsi :). Tätä on tapahtunut ennenkin, eli lakkaukset näyttää jälkeenpäin kuvista katsottuna paljon nätimmiltä, kuin juuri valmistuneena kynsillä suoraan. Olen ompelija-artesaani yhdeltä ammatiltani ja kouluaikana yksi opettajistani sanoi, että jos joskus ei ole täysin tyytyväinen kätensä jälkeen, tarkoittaen tässä yhteydessä jotain vaatetta, tulee se laittaa joksikin aikaa kaappiin kaunistumaan. Mielellään niin, että sen unohtaakin sinne ja sitten kun sen hoksaa sieltä, se näyttääkin paljon paremmalta! Harmi, kun tätä mahdollisuutta ei ole kynsien kanssa :). Siksipä valokuvaan ja katselen kuvia uudelleen jälkikäteen.

Ne eiliset nudekynnet lähti heti valokuvauksen jälkeen ja olin jo fiiliksellä, ettei yhtään mikään tule onnistumaan tänään. Otin siis varman päälle ja lakkasin kynnet mustaksi ja leimasin päälle. Jos leimaamishommassa ei lähde kikkailemaan liikoja esimerkiksi liukuvärjäyksillä tai muilla, se on aika takuuvarmaa onnistumisen kannalta, *kop kop*, puuta koputtaen. Valitsin leimakuvioksi Bundle Monster laatan numeroltaan 311 ja siitä pienenpienen präntin, eli tekstikuvion. Jotain rakkaudesta kerrotaan siinä, en saa oikein selvää. Leimasin kuvat Konadin valkoisella lakalla. Päälle vielä pari kerrosta Flormarin mattaajaa ja valamis.

Tekstiä on muuten mahdollista saada kynsille toisellakin tavalla, eli suoraan sanomalehdestä liottamalla. Olen suunnitellut kokeilevani tekniikkaa tässä joskus, kun saan aikaan.

Lämmikettä, pääkalloja ja remonttia

Eilen sitä leimauslaattaa Pitäjänmäestä hakiessani pysähdyin matkalla Konalassa Varustelekaan. Tiedättehän ne eriväriset, yleensä musta-valkoiset palestiinalaishuivit, joita monet käyttää lämmittimenä kaulan ympärillä? No, nyt niitä Shemagh-huiveja on tullut kokonaan mustana! Kuinka siistiä! Mies oli pyytänyt käydä kurkkaamassa, josko niitä olisi tullut myymälään lisää. On meinaan ollut aika haluttua tavaraa. Ja niitä oli! Tosin vasta varastossa juuri rakennukseen saapuneena. 2 sekunnin miettimisen jälkeen, päätin kotiuttaa huiveja kaksi, mulle kans. Tykkään! Huivin koko on 101cm x 101cm ja aine on puuvillaa. Ei pitäisi palella talvella :).

Osa leimakuvioista uudella U-laatalla ovat tietyllä tavalla niin maskuliinisia, että uskallettiin ryhtyä tekemään miehellekin kynsiä niitä hyväksikäyttäen. Pohjalle tuli China Glazen Liquid leather ja Orlyn mattapäällyslakka. Pelottavat pääkallot ja merirosvolaivat leimasin Lumenen hopeisella Luonnon lumoissa-lakalla

Mies tykkäsi, kuin myös minä.

Kerroin eilen myös kohta katkeamassa olevasta keskisormen kynnestä. Varoitus, nakuilua!

Ei se tässä kuvassa juuri erotu, mutta n. neljännes tuosta keskisormen kynnestä oli jo revennyt. Tuskailin asiaa Facebookin kynsiyhteisössä, josta välittömästi tuli neuvo korjata kynsi teepussipaikkauksella! Tuumasta toimeen, aloin tuhoamaan miehen flunssa-teevarastoa. Earl grey pääsi arvoasteikollani ihan toiseen äärilaitaan. Laitoin hieman kynsiliimaa kynnelle revenneen kohdan päälle, pienen palan teepussia liiman päälle ja vähän vielä liimaa siihen. Liiman kuivuttua viilasin pintaa vähän tasaisemmaksi. Good as new! Ellei parempi jopa.

Teepussi kynteen liimattuna.

Viilattuna, aluslakattuna.

Kynteen ei jäänyt minkäälaista kohoumaa, eikä pussin palasta edes erota kynnestä. Kyllä nyt kelpaa taas :)

Rockia kansalle!

Eilen oli suuri päivä: Desyren keikka Espoossa Suvizza-ravintolassa! Meno oli huikea ja bändin tyttö ja pojat pistivät jälleen parastaan.

Jäsenillä on oikeus ja velvollisuus panostaa ulkoasuunsa niin paljon, kuin mahdollista. Seuraavana pientä kuvakavalkadia siitä, mitä kuuluu asiaan ollessaan Desyren jäsen.

 

 Laulaja Mazi Danger Bee ja rumpali  Jayce Prime

 

Kitaristi Coco Tommy ja basisti Mike Seeker

 

Synisti Lady Soundwave

Kuvat otettu "bäkkärillä" ennen keikkaa. Itse keikkakuvat olivat niin hirvittävän huonoja puhelimella otettuja, että niistä vain maistiainen tässä:

Askartelin siipalleni, Mike Seekerille kynnet perjantai-iltana. Oltiin molemmat tyytyväisiä, vaikka niitit ei olleetkaan ihan niin hurjan näköisiä, mitä oltiin ajateltu etukäteen.

Itselleni maalasin melko perusranskiksen mustalla ja hopealla:

Even angels will fall...

...sanoi Axe-mainos, mutta ei liity seuraaviin kynsiin millään tavalla. Mies käyttää Axe-tuotteita. Tuossa joitain päiviä sitten tuijottelin suihkussa ollessani hyllyn saippuapulloja ja koin ahaa-elämyksen:

Ihan selkeä kynsien koristelumalli pullon designina.

Siitä se ajatus jälleen sitten ikään kuin lähti:

Ihan jees, mutta vähäsen ehkä tylsähköä kuitenkin.. Nämä saivat elinikää yhden kauppareissun ajan, jonka jälkeen lähti poistoon ja uusi tekniikka lähti kokeiluun. Siitä myöhemmin lisää.

Miehen piilottama mattapäällyslakka muuten löytyi, kuten kuvasta näkyy!

Rokk

Hieman on ehkä yllättävää ulkopuolisen silmiin, että kotosalla rauhallisesta, kirjoja lukevasta ja sukkia neulovasta miehestäni kuoriutuu esiintymislavalla glam rock-bändi Desyren basisti, Mike Seeker (aka Ozzy)! Bändin, joka ei säästele hiuslakkaa, (kynsilakkaa,) trikoohousuja, mustaa kajalia eikä sifonkihuiveja. Desyren ulkoiseen habitukseen kuuluu ehdottomasti itsensä täysin likoon laittaminen ja nolostelu ei todellakaan kuulu asiaan. Ja hiuksia. Bändin yhteenlaskettu hiusmäärä on huikea.

Mieheni vakituiseen keikkavarustukseen kuuluu aina kynsilakka. Tämän kuun viimeisenä lauantaina olevaa keikkaa silmälläpitäen sain (googlen kuvahaun avulla) ajatuksen, mikä kuitenkin vaatii koeversion perusteella vielä hiomista. Niittejä kynsiin!!

Mietin, mistä voisin saada riittävän pieniä niittejä. No, netistähän niitä, mutta ei nyt ollut aikaa odottaa kahta viikkoa koeversion toteuttamista, joten kaivoin Cernit-massat esiin ja aloin askartelemaan! 

Kas näin se käy.

Lopputulos ei ollut ihan niin kuin elokuvissa. "Niitit" näytti kynsissä enempi pikkukiviltä. Ajatus lähti kuitenkin etenemään ja nyt jo tiedän, mistä saisin tilattua tyyliin sopivia, hieman kauniimpia niittejä. 

Käytettiin näissä Lumene Natural coden mustaa ja Orly:n mattapäällyslakkaa. Mies on piilottanut mattalakkapullon jonnekin omiin tiedostoihinsa, en pysty näyttämään niistä nyt siis kuvaa. Kiv.. öhm, niitit liimasin kynsiliimalla kiinni. 

Kauneuden takia joutuu kärsiä, niin myös tässä tapauksessa. Nämä ei ollut kuulemani mukaan kovin käytännölliset. Mm. nenän kaivaminen olisi ollut mahdotonta :D. Suuri osa niiteistä löytyi myös aamulla herätessämme muualta, kuin kynsistä.