Milv-siirtokuvia

Heippa. Tämä blogi on nähnyt päivänvaloa viimeksi vuosi ja kahdeksan kuukautta sitten, mutta nyt on aivoissa jokin naksahtanut siihen asentoon, että jatkoa saattaa jopa seurata. Ans kattoo, kuinka naisen käy tällä kertaa. Kirjoittaja vaihtui omasta ristimänimestä nimimerkkiin, ihan vaan syystä koska. Ehkä tuntui liian henkilökohtaiselta tai liian helpolta googlettaa.

Elämä on pysynyt ihan samanlaisena sitten edelliskerran kuulumisten; sama työpaikka, mies, eläimet, asunto, työvuoro (ma-pe vapaata ja la-su 11-23, woohoo!) jne. Postaukset siis ajoittuu täysin arkipäiville

Kuvat ja postaukset niistä tulee täysin epäloogisessa järjestyksessä. Jos seuraat mun instagramia, niin ainakin alkupuolen kynsikuvat löytynevät sieltä mitä suurimmassa määrin.

Asiaan!

Pääkoppaa vienyt viime viikot reippaanlaisten ylityökorvausten saattelemana melkoinen henkilökohtainen ostohysteria, suuri osa tavaroista tosin on vielä saapumatta. Helsingin Vuorikadun Cesarsshopin ulko-ovi on helähdellyt toimestani niin useasti, että melkein jo hävettää. Todellakin kivijalkamyymälä mun makuun.

Satuin paikalle kerran päivänä, kun Milv-siirtokuvat olivat juuri saapuneet ja olivat arkisesti isossa muovipussissa sekaisin. Siinä näki, miten suuri merkitys houkuttelevalla esillepanolla ja toimivalla markkinoinnilla on. Merkki oli silloin itselleni täysin uusi, en ollut kuullutkaan, eikä pakkaukset näyttäneet siinä muovipussissa mun silmään yhtään miltään. Sen vierailun jälkeen, kun seuraamissani kynsiblogeissa alettiin ottaa niitä käyttöön, aloin ymmärtää jutun jujun. Ja tietenkin olin myyty, mitenkäs muutenkaan. Seuraavalla viikolla junalla Stadiin heti tiistaina aamulla ja ihailemaan kauniisti hyllyihin aseteltuja arkkeja, vaatimattomasti 26 erilaista jäi käteen. Sillä kerralla!

...ja sitten vähän myöhemmin ehkä viisi lisää... köh

Siirtokuvat on mun minikynsiin aika hurjan isot, joten puolikas jokaista riittää peittämään kynteni loistokkaasti. Ihan, kuin laittais rahaa pankkiin! Harmi vaan noissa kuvissa, mitkä pitäisi sopia kokonaisuudessaan, että kuvasta saisi selvää.

Kuvat toimi tosi upeasti. Siirtokuvakalvo irtosi paperista helposti parin sekunnin vedessäliottamisen jälkeen ja kalvo oli sopivan ohutta, että sen pystyi helposti siivoamaan asetonilla kynsien reunoilta siististi pois. Ainoa risu, minkä voisin antaa, jos olisi pakko, olisi se, että kuvat täytyi leikata arkilta yksitellen niitä ääriviivoja pitkin, jotka halusi kynnelle asettuvan. Koko arkki siis on yhtä isoa siirtokuvaa.