Ihanaa keltaista

Kysyin eilen illalla mieheltä, millä lakkaisin kynnet nyt, kun olin ottanut James Bondit juuri pois. Mies ehdotti keltaista ja mustaa. Jaiks. Hetken haaveiltuani, otin aiemmin päivällä ostamani Color Clubin Almost Famousin laatikosta ja aloin lakkaamaan. Kehuin lakkaa eilen swatchattuani sen, että voisi peittää kynnellä jopa ekalla kerroksella. Pthyi, ei voi. On tosin hyvin pigmenttinen näinkin vaaleaksi lakaksi, mutta vielä toisellakin kerroksella raidoittui sen verran pahasti, että levitin vielä kolmannen. Saatuani aikaansaannokseni valmiiksi, jumitin levyn päälle: "Ai kauhee, huh, voisko olla huonompaa sävyä mun ihonvärille, kiva väri, mut ihan väärä mulle" jne..., niin että miehellä oli jo palaa hermo: "Miks sitten ostit sen, jos se oli niin väärän värinen?". Voi voi, ei kaikki vaan tajua. TÄYTYYHÄN asiaan vihkiytyneellä olla kunnon keltainen lakka valikoimissaan! Puolisen tuntia ihoni punakan sävyn ja kirkkaan keltaisen kontrastia ihmeteltyäni kävelin sattumalta peilin ohi, jolloin näin lakan ensi kertaa vähän kauempaa, ja kas, eihän se nyt oikeastaan ollutkaan niin kovin paha. Oikeastaan, tää on aika kiva.. Oikeastaan, mä rakastan tätä! Onhan se kirkas ja riitelee alkavan rospuuttoaikakauden kanssa, mutta voisin helposti kuvitella pitäväni tätä kesällä (tai miksen nytkin).

Kello oli jo paljon, joten en alkanut tekemään minkäänlaisia koristuksia enää lakkojen päälle illalla. Miehen ehdotus oli yhdistää musta jollain tavalla lakkaukseen, mutta en vaan keksinyt mitään, millä sen toteuttaa. Tänä aamuna siis päädyin maailman helpoimpaan (liian helppoon) ratkaisuun ja leimasin Bundle Mosterin BM-308-laatasta appelsiinikuviot kynsiin oranssilla Konadin leimauslakalla. (Note to self: Jos syöt meetwurstia ennen kynsilakoilla leikkimistä, pese kädet. Voi olla, ettei leimaukset tartu rasvaiseen pintaan :P). Olen tainnut omistaa joskus tämänkaltaisen vahakangasliinan...