sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Doing it very very wrong

Teen töitä viikonloput, enkä sen takia ole ehtinyt askartelemaan uusia kynsiä. Joudutte tyytymään tekstipainotteiseen whinetykseen tänään. Pahoittelen.

Joko kynsiteknikon kouluttautumattomuuteni tai epäilyttävän halvat Kiinageelit pettivät, eikä Nufujen pohjaksi tekemäni geelit enää pysyneet, vaan lähti irtoamaan ihan vallan heti seuraavana päivänä. Hermot meni geelien mukana. En mä sellaisia jaksanut katsella, vaan käytin lähes väkivaltaa irrottaakseni rippeetkin. Omat luonnonkynteni sekä kynsinauhat itkevät karvaita kyyneliä näinä päivinä. Laitoin kynsiin tilalle akryylit, samasta Kiina-paikasta tilatut, ennen edellisen postauksen karkkikynsiä ja ne ovat nyt pysyneet ihan hyvin viimeiset päivät.

Minäpä kerron teille tarinan:
Kävin nelisen vuotta sitten säännöllisesti huollattamassa akryylikynsiäni Helsinkiläisessä kynsisalongissa. Olin joka kerta ihan tosi tyytyväinen työn jälkeen. Jossain vaiheessa kuitenkin kyllästyin ja varasin ajan rakennekynsien poistoon saman ketjun eri pisteeseen Vantaalle. Olin kuvitellut firmaa ihan perisuomalaiseksi, joten hämmennyin kovasti huomatessani kyseisessä liikkeessä työskentelevän pelkästään aasialaisia tyttöjä. Hämmennykseni kasvoi entisestään yhteisen kielen puutteen käytyä selväksi.

Huuli pyöreänä istuin operoitavaksi ja hämmennys alkoi kääntyä järkytykseksi tajuttuani mitä aasialaissisko alkoi tekemään kynsiparoilleni. Tekniikka oli lähellä samaa, kuin itselläni tässä alkuviikolla, hiukan kovakouraisempaa vain. Tyttö otti rasiasta käyttämättömän kynsitipin, väänsi sitä hieman suoremmaksi ja alkoi hivuttaa rakennekynnen ja oman kynteni väliin. Sen verran tiesin, että näin sitä EI olisi kuulunut tehdä. Ei tietoa ohuemmaksi viilauksesta tai liotuksista tai mistään. Välillä sattui niin, että kavahdin; tyttö kääntyi katsomaan ihmeissään, mitä rimpuilen ja sanoi miksi-lie-kieleksi kollegalleen -jotain-. Jäljelle jäi arat, ohuet, joskus kynsinä toimineet, paperia muistuttavat lärpäkkeet, mihin tyttö levitti vielä lopuksi jonkun ruman, sikahitaasti kuivuvan metallihohtolakan päälle.

Ah, voitteko uskoa, etten käyttänyt kyseisen firman palveluksia enää jatkossa? Harmi, että saman ketjun ihan toimiva toimipiste Helsingissä joutui päässäni ihan uuteen valoon, enkä käynyt sielläkään enää koskaan.

2 kommenttia:

  1. Hrrrrr...mulla alkoi mennä kylmiä väreitä, vaikka mulla ei ole koskaan ollut mitään muuta kuin omat kynnet, eikä siten edes tietoa miten noita poistetaan ja miltä se tuntuu :D

    VastaaPoista
  2. HYI! Mä olisin jo kyllä siinä ekan kynnen kohdalla juossut pakoon, tai pyytänyt pomoa paikalle :D Toivottavasti sun kyntes on selviytyny terveiksi tosta kohtalosta!

    VastaaPoista